Minua ilahdetettiin viime yönä tunnin kestävällä yhden miehen konsertilla, joka koostui Pohjanmaan maakuntalaulusta (joka kai on sama kuin Vaasan marssi?) ja Jääkärimarssista. Esitys vedettiin läpi tunteella ja paatoksella. Korviini kuitenkin tarttui kohta: "Pois unteluus ja hervokkuus!". Mitämitämitä?
 Minulle selitettiin että nykysuomelle käännettynä lause tarkoittaa suurin piirtein että: "Pois helkkarin hippimeininki". Hehheh. Ehkä maakuntalaulujen sanoitusten nykyaikaistaminen olisi paikallaan!
 Maakuntalauluissa heijastuu myös hienosti eri heimojen luonne-erot - siinä missä me savolaiset laulamme nöyränä: "Sen kansa kaikki kärsinyt, ja onnehensa tyytynyt", tai "Muu Suomi ellös ilkkuko, jos meill' on hoikka kukkaro, jos köyhiks' keksittiin", uhoaa pohjalainen:

"Miss' laaja aukee Pohjanmaa,
veet merten virtain vaahtoaa,
me siellä maassa hallojen
niin kasvoimme kuin kuuset sen:
Ei niitä sää voi säikyttää,
|:ei kuihtumaan saa talvetkaan:|
ei puute, kurjuus korpimaan,|
ei kuihtumaan saa talvetkaan
ei puute kurjuus korpimaan."