Melkein vuosi sitten Jokelan tapahtumien jälkeen suosikkiradiotoimittajani Norppa soitti ohjelmassaan jonkun Samuli Edelmanin levyttämistä virsistä. Muistan elävästi miten Norppa puhui virsiin liittyvästä nöyryydestä ja siitä, miten juuri nöyryyden puuttuminen juuri saa aikaan Jokelan tai Kauhajoen kaltaisia järjettömyyksiä.
 Minne nöyryys muuten on kadonnut meidän elämästämme? Enkä tarkoita tällä mitään jeesus-synti-kurja-hihhuli-uskonnollinen-fanaatikko - nöyryyttä vaan yksinkertaisesti kykyä arvostaa elämää ja olla kiitollinen (kukin valintansa mukaan kenelle tai mille) siitä mitä on saanut.
 Miten kukaan voi uskoa olevansa muiden yläpuolella?
 Ajoin eilen takaisin Pohjanmaalle ja kyllä siinä viiden tunnin sisällä ehti tulla itku. Siskokin soitti hätäisenä ja kertoi nähneensä painajaista maailmanlopusta.
 Kauhajoen kohdalla teki mieli kääntää rattia ja mennä itkemään paikan päälle.
 Jotenkin on vaikea uskoa että tällaista voi tapahtua Pohjanmaalla, saati Kauhajoen kaltaisessa lintukodossa. Näin se murhaajaa kuulustellut poliisikin on varmaan ajatellut antaessaan hullun pitää aseensa, eikä häntä siitä voi syyttää. Eihän kukaan olisi voinut kuvitella että mitään tällaista voi tapahtua. Ei täällä.

 Muistelen että tämän virren Norppa soitti:

"Ystävä sä lapsien
katso minuun pienehen
Minne käynkin maailmassa
sinä olet hoitamassa
Onni täällä vaihtelee
Taivaan Isä suojelee

Ota Jeesus rakkahin
suojaas koti kallehin
Siunaa äitiä ja isää
heille elinpäivää lisää
Ystävä sä lapsien
pientäs auta holhoten

Pidä meitä turvissas
Jeesus armo helmassas
Suojaa sulje isänmaamme
sulta kaiken lahjaks saamme
Johda Jeesus rakkahin
meidät taivaan kotihin"