Kolme suomalaista pikkukaupunkia vuorokaudessa on liikaa... Olin töiden takia käväisemässä maailman piäkaapunkissa Kuoopijossa. Nyt makkoon kuolleena mikkelläesessä hoteljhuoneessa, uamulla tuas matka jatkuu.
 En voi muuta kuin ihmetellä meidän savolaisten kykyä elää spekulaatiossa. Kävin läpi hakemuksia yhtä projektia varten, joissa - kummallista kyllä - hakijat eivät kertoneet siitä mitä he ovat tehneet vaan siitä mitä he voisivat tehdä. Sivukaupalla kertomuksia siitä mitä he kenties halutessaan ja tahtoessaan kokisivat mielenkiintoiseksi tehdä; lennokkaita, monimutkaisia suunnitelmia, mutta täyttä toiveajattelua. Kai sitä on jo vähän pohjalaistunut, koska voi helkkari kun otti päähän! Tehkee elekeekä kuvitelko!
 Toisaalta tunnistan saman ärsyttävän piirteen itsessäni. Nauroin miehelleni että me olemme hyvä pari siksi, että hän sanoo mitä tarkoottaa ja minä harvemmin tarkoitan mitä sanon. Meni kauan ennen kuin hän oppi että savolaisten keskusteluissa suurin osa on suunnittelemista ja spekulointia, ja että enhän minä nyt tosissaan, kuhan vuan iäneen uattelin ja pohin.